Pieniä noitia ja suklaamunia

Tänään on ovikello soinut. Meidän tyttöset olivat myös virpomassa. Ameliekin jaksoi tallustaa Sofien matkassa lähes kaksi tuntia, jonka jälkeen on suupielet olleet suklaassa. Sofie tuumasi, että me ollaan onnekkaita, kun meidän mummu asuu Lapualla, sillä me saadaan virpoa ensi lauantaina toisen kerran. :D Vavise Kauhajärvi, täältä tulee jo kertaalleen harjoitelleet pikku-noidat!

Amelie Inga-mummun tyynyliinoista tehdyssä takissa.

Elämää talviloman jälkeen

En tiedä, onko pitkittäistutkimusta tehty iän ja valon tarpeen korrelaatiosta. Yhden ihmisen 34-vuotisen empiirisen tutkimuksen perusteella voin sanoa, että korrelaatio löytyy. Kun aurinko paistaa ja keinovalo väistyy, olo on energisempi. Pitänee harkita talviunia. Tankkaisi oikein hyvin syys- ja lokakuussa ja syysloman jälkeen pistäisi pötkölleen ja heräisi helmikuun aurinkoisille keväthangille.

Kesävaatteiden suunnittelu on kovasti käynnissä. Mariella on ensimmäisessä kuvassa päällä Metsolan kankaasta puolipuku. Samasta kankaasta löytyy myös täysimittainen haalari. Toisessa kuvassa on Amelie. Komiasti menee mansikka suuhun. Kolmannessa kuvassa Mariella on päällä ystäväperheen tytölle tekemäni mekko. Kangas on Inga-mummun tyynyliinasta poimittu. Vastaavista ihanista mummun kukkaisista tyynyliinoista on tulossa mekkoja ja Amelielle takki. Ehkä seuraavaan kirjoitukseen. 

Iloinen Lepakko-tuoli

Kangaskaappi pursuaa pieniä paloja ihania kankaita käyttämättömänä. Ostettiin tytöille Lepakko-tuoli, johon käytin (vain pienen) osan komeron aarteista. Olen varma, mitä Netta ajattelet tätä lukiessasi. Tilkkuja on myös sinulle. :D 

Nyt pitää lähteä laittamaan palttoota päälle ja ulos lumitöihin. Tuo talvi otti liian kirjaimellisesti tuon talviloman.